Benkku ja Veka matkustivat viikoksi Espanjaan opiskelemaan lisää käsilläseisontaa!
Matkustimme viikoksi Espanjaan kansainväliselle käsilläseisontaleirille. Tarkoituksenamme oli opiskella uutta, treenata ja lomailla. Multitasking loma siis.. Kerromme tässä jutussa hieman matkastamme!
Miten päädyimme Espanjaan?
Rakastamme työtämme Calisthenics Labilla, emmekä osaa tai pysty pitää siitä juurikaan vapaata. Ensimmäistä kertaa hiihtolomalla (2/2015) uskaltauduimme lähteä kahdeksi yöksi Saimaalle, sillä Benkku oli ostanut sen minulle (Vekalle) joululahjaksi. Sillä aikaa salillamme ohjauksia hoiti ohjaajamme Miro, Emma ja Ada. Lomamme sujui hyvin ja salilla valmennukset pyöri loistavasti ohjeiden mukaan. Asiakkaatkin olivat iloisia puolestamme, kun saimme muutaman vapaapäivän! (..tai liekö olivat jo kyllästyneitä näkemään samat kasvomme Labilla joka päivä..) Saimme ensimmäisen kokemuksen siitä, että hommat voivat toimia salilla (ainakin jonkin aikaa) ilman meitäkin!
Kevät lähestyi ja olimme eräänä keskiviikkona lounastauolla, kun näimme instagramissa ilmoituksen tulevasta käsilläseisontaleiristä Espanjan Valenciassa. Kesti noin 2 minuuttia ja olimme täyttämässä ilmoittautumislomakkeita. Tiesimme että tarvitsemme jossain vaiheessa kevättä pienen irtioton arjesta, jotta otteemme pysyy skarppina - ja tässä se tarjoiltiin meille tarjottimella!
Matkaan! Eikun..
Matkalle lähteminen yrittäjänä ei ollutkaan niin helppoa kuin saattaisi kuvitella.. Ei riittänyt että pakkaa oman matkalaukun ja etsii passin. Sen sijaan oli hoidettavana koko salin toiminta poissaoloaikamme. Tällä kertaa salin toimintaa jäi Miron, Emman ja Adan lisäksi pyörittämään Vilma, Jani, Iia ja Saske - yli puolet enemmän ohjaajia siis kuin vielä helmikuussa. Wau!
Viikoittaisten pienten koulutushetkien sijaan meillä oli opetettavana koko viikon ohjelma ja jaettavana vastuutehtävät. Aikaa kului yllätys yllätys enemmän kuin osasimme kuvitella, ja välillä tuntui siltä että lomalle lähteminen itsessään tuottaakin tuplatyöt itselle, eh! Mutta näin matkan jälkeen tätä kirjoittaessa, työ oli täysin sen arvoista. Ja ollaan todella ylpeitä siitä tiimistä, joka meillä Labilla on!
¡Vamos!
Lähdimme matkaan maanantai aamuna 21.4.2025. Matka Valenciaan kesti kotoa hotellille noin 10 tuntia, sillä lentoakin piti vaihtaa. Olimme perillä alkuillasta, ja ainoa tavoite saapumispäivänä oli löytää hotelli ja hengitellä! Onnistuimme siinä ihan kelvollisesti ja lisäksi päädyimme jäätelölle - luxusta!
Tiistai oli vapaapäivämme (lue "vapaapäivämme").. Kuljimme ympäri lähialuetta ja luulimme löytävämme pyöränvuokrauspaikan helposti. Toisin kävi! Pyörävuokraamot, jotka olivat netin mukaan auki (tai ylipäätään olemassa) olivat mystisesti kadonneet kun saavuimme mapsin osoittamaan paikkaan! Heh!
Lopulta löysimme paikan, joka oli auki. Tosin kaukaa, mutta enää ei laskettu kilometrejä tai tunteja .. pyörät piti saada, jotta kulkeminen treeneihin ja rannalle olisi viikon aikana näppärää.
Pyörissä oli onneksemme todella mukavat satulat, mikä oli pelastus lauantain yllätysretkeä ajatellen.. palataan tähän pian..
Sitten ajeltiin tyytyväisinä hotellille odottamaan keskiviikkoa, jolloin leiri alkoi. Pyörämatka taittui naureskellen hyvää tuuria umpikaatosateessa uitettuina koirina!
Keskiviikko ja leirin alkaminen
Keskiviikko koitti kaiken odottamisen jälkeen! Jee! Tai kääk. Heh, minua ainakin jännitti; vieras paikka, vieras kieli, vieraita ihmisiä, miten selviän!? Kai se on ihan inhimillistä yritin selittää itselleni.
Ensimmäiset treenit alkoivat ranskalaisen sirkusartistin vetämänä. Lämmittely oli aika kova, epäilin sen sopivuutta alkeistasolaisille ja huomasin (itsekin kun ohjaajana töitä teen) kantavani huolta heidän puolestaan. Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että lämmittelyt kevenivät päivä päivältä - opettajat todella tiesivät, kuinka väsymys valtaa leiriläiset pikkuhiljaa.
Aloitimme Benkun kanssa ensimmäiset leiripäivämme osallistuen yhden käden käsilläseisonta workshoppeihin. Saimme todella tarkkoja ohjeita ja vinkkejä aiheeseen ja tuntui että leiri oli heti maksanut itsensä takaisin.
Leiri jatkuu, loma ei..
Kolmantena leiripäivänä keho alkoi kaivata lepoa. Yhteen päivään sisältyi aina kaksi pitkää workshoppia ja yksi lyhyempi. Workshoppeja pyöri samanaikaisesti 4 erilaista, joista jokainen osallistuja sai valita oman tason ja kiinnostuksen mukaan itselleen parhaan.
Valitsimme perjantaina osallistua käsilläseisonnan perusteisiin keskittyviin workshoppeihin. Benkku jaksoi tätä aamupäivän verran ja päätti sitten että oli levännyt tarpeeksi! Iltapäivällä Benkku osallistui yhden käden jatkotason workshoppiin, kun taas itse menin kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen.. kämmenet ja ranteet olivat jo aivan hellänä ja oltiin vasta puolivälissä leiriä!
Loppuleirin osallistuimme Benkun kanssa keskenään eri workshoppeihin, sillä Benkku innostui extra haastavista käsilläseisonta asennoista ja hänen taitotasonsa riitti osallistumaan niihin. Itse sen sijaan osallistuin edelleen yhden käden perusteisiin ja kahden käden perusteisiin - perusteiden tekemisestä ei ole ikinä haittaa.
Kirjaimellisesti työmatkalla
Pidimme jatkuvasti yhteyttä Suomeen ja Labin meininkeihin. Vaikka ihanat ohjaajamme halusivat pitää meidät parhaansa mukaan lomatunnelmassa, oli meillä turvallisempi olo matkailla, kun tiesimme mitä on meneillään kotona.
Sopivasti myös postista soitettiin meille useamman kerran, että teille on paketti, olen täällä rekan kanssa Labin ovella eikä ketään ole paikalla.. Ah parhaita hetkiä. Saatoittekin havaita, että poissaolomme aikana Labin eteiseen oli saapunut terassi! Siis kyllä, terassi, joka on tulossa etupihallemme (pieni kesäsali)! Ja ei valitettavasti saatu sitä siihen hätään mahtumaan mihinkään muualle kuin Labin eteiseen..
Lauantain seikkailu
Lauantai oli .. mielenkiintoinen sanotaanko! Aamumme alkoi käsilläseisontatappien eli keinien ostamisella, keinit eivät ole helppo ostos kun ovat suhteellisen harvinaisia ja voi olla todella kalliita. Sattumalta oli leirillä yksi joka myi niitä niin ajattelimme tämän olevan sopiva ajoitus.
Yritimme parhaamme mukaan puhua espanjaa Google kääntäjän välityksellä keinejä valmistavalle miehelle ja hän ystävällisesti tempaisi meille varastossaan viidet keinit!
Ja sitten oli edessä uusi ongelma: olimme saapuneet Espanjaan kantaen vain käsimatkatavaroita..
Case: posti kulkee, vai kulkeeko?
Uusi selvitystyö alkoi, missä täällä on posti, joka on auki lauantaina? "Ladataan hakukohteita", sanoi internetti, ja heitti kartalle auki ja olemassa olevat paikat.. tai niinhän me jälleen uskoimme!
Oh ja huh. Toinen lauantain workshop loppui klo 17 ja lähdimme pyöräilemään lähimmälle postin toimispisteelle - vain 10 min pyöräilymatka, sanoi mapsi rehvastellen.
4 tuntia myöhemmin kannoimme yhä 25 kilon postipakettiamme.
Emme saaneet keinejä postin kautta Suomeen, mutta löysimme upeita paikkoja Valenciasta! Todella kauniita ja niin erilaisia kuin Suomessa. Pyöräilimme muina turisteina, hiukan ärtyneinä sellaisina toki, ympäri ämpäri.
Päätösshow!
Kaikesta huolimatta meillä oli vielä lauantai iltana leirin päätösshow edessä lauantai iltana. Olimme lämmitelleet jalkamme hyvin pyöräillen ikuisuuden kapeita katuja, mutta toisaalta, kukapa niitä tarvitsee käsilläseisonnassa? ..tai niin sitä ainakin ajattelisi..
Olimme lupautuneet esiintymään. Kertasimme esitystämme 15 minuuttia ennen shown alkua. Mistä lie johtui, kaikki suunnittelemamme liikkeet eivät olleet yhtä sujuvia kuin olimme kuvitelleet Joten ehdimme vielä tehdä muutamat viime hetken muutokset.
Ja sitten lavalle! Kello löi 21.30 ja oli aika olla parhaimmassa kunnossa iloista energiaa säteillen Fiilikset olivat suht sekavat, mutta epäilykselle ei saa antaa tilaa tällaisina hetkinä. It's all about the trust! Joskus elämä on kyllä hauskaa, vain luottamus vie eteen, vaikkei aina tiedä, mistä sitä milloinkin repäisisi. Ironista.
Yhteensä esityksiä oli show'ssa 10 ja lavalle sai nousta hyvin pienelläkin esitysnumerolla. Näimme erilaisia esityksiä klovneriasta lauluun ja no, tietenkin käsilläseisontaan. Esitykset olivat viihdyttäviä sekä omaperäisiä, ja yleisö oli kannustavan lempeä.
Saimme hurjasti kehuja ja ihmetystä pariakrobatian esitysnumerostamme, mikä suorastaan yllätti meidät. Emme pitäneet esitystämme itse niin isona, sillä olimme ottaneet siihen vain muutaman liikesarjan koko esityksestämme (jonka tulette näkemään su 1.6 Calisthenics Labin 1-v synttäreillä!)
Huomasimme, että moni kovan tason tekijäkin jännitti esiintymistä ja skippasi tämän mahdollisuuden esiintyä. Se oli harmi, sillä heillä olisi varmasti ollut paljon annettavaa. Sen sijaan lavalle nousijoita yhdisti yksi asia: kyky heittäytyä ja olla välittämättä siitä, meneekö kaikki täydellisesti. Uskallus epäonnistua ja vieläpä kaikkien edessä! Samalla saaden extra paljon kannustusta ja tukea. Voiko olla parempaa? Esityksen jälkeinen olotila oli huikea!
Ehditäänkö kotiin?
Oli aika siirtyä eteenpäin. Viimeinen leiripäivä edessä, hotellihuoneen luovutus ja ennen kaikkea sen keksiminen, miten saadaan tuliaisemme (keinit) lentokoneeseen. Viimeisillä voimillamme aloitimme sunnuntai-iltana lentoyhtiöiden kanssa keskustelut ja noin 3 tunnin kuluttua olimme saaneet lisättyä ruumaan menevän matkatavaran molemmille lennoille. Ja kumpa haasteet olisivat jo takana, mutta oikeasti ne olivat vasta edessä..
Lensimme kahdella eri lentoyhtiöllä, joten ruumalaukkua ei saanut suoraan siirtymään lennolta toiselle. Lennon vaihtoaikamme oli 1h 25min, ja kuka teistä onkaan tässä ajassa ikinä selviytynyt lennolta toiselle, moukkien matkatavarat ja uudelleen lähettänyt ne seuraavaan koneeseen, tietää ongelman!
Benkun strategia oli stressata ja katsoa kelloa jatkuvasti, kun taas minulla palaa sellaiseen hermot - haluan vaan luottaa ja tehdä parhaani ja välttää stressin tulvaa) Yhdistelmä oli tulen arka.
Juoksimme kuin hullut. Laskeuduimme terminaali ykköseen ja seuraava kone lähti kakkosesta. Matkaa toiseen terminaaliin oli julkisilla 20-30min, taksilla 15min. Saavuimme klo 9.07 terminaali kakkoseen ja koneemme lähtöajaksi oli määritelty klo 9.55. Mahdotonta sanoi Benkku.
Tunsin olevani Amazing Racessa! Kelloa en kuitenkaan suostunut katsomaan. Stressitason olivat jo kohdallaan.
Ja selvisimme! Uskomatonta, mutta totta! Meillä oli tuuria matkassa ja teimme loistavaa yhteistyötä: olimme hiljaa.
On ihana palata kotiin!
"Matkustaminen avartaa maailmankuvaa", he sanovat. En tiedä olenko aina uskonut siihen. Mutta kyllä tästä matkasta perspektiiviä sai.
Mitä opimme matkasta?
- Labilla on hyvä meininki ja olemme ylpeitä järjestelmästä, jonka olemme luoneet! Erityisen paljon arvostamme hyvää lämmittelykulttuuriamme sekä tarkkaa tekniikkaopetusta. Myös kehonhuollon ja liikkuvuuden merkitys harjoittelussa sai vahvistusta - etenkin kun kysytään käsilläseisonnalle elämänsä omistaneita artisteilta.
- Paljon käsilläseisontaan liittyviä uusia harjoitteita ja asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota entistä enemmän.
- Vaihtelua arkeemme, seikkailua!
- Espanjassa kaikki on hitaampaa. Mihin sulla on muka kiire?
- Varmuuden tunteen siitä, että se mitä tehdään työksemme, on todellakin se juttu!
